Niin se on tämäkin kuukausi jo yli puolivälin ja mennään kohti syksyä kovaa vauhtia. Tai siis syksyhän on jo mutta vielä kuitenkin suhteellisen vähällä sateella selvitty.

Töissä aika menee kuin siivillä ja tuntuu että muuhun elämään ei sitten jää mitään aikaa. Eikä kyllä itsensä huolehtimiseenkaan. Tänä syksynä en ole käynyt liikkumassa koska olen ajatellut että se kolmisen kilometrin kävely töissä olisi riittävää mutta näin ei ole. Painossa kun ei ole menty alaspäin, mutta siihen varmaan vaikuttaa myös se että tuo syöminenkin on mitä sattuu. Päivällä ei huomaa nälkää tai mitään muutakaan mutta sitten kun pysähtyy bussiin ja kotimatka alkaa niin tulee aivan järetön päänsärky ja kotona sitten jo taas hamuaa suuhunsa kaikkea jääkaapista tai sitten napostelee siinä kun laittaa päivällistä miehelle. Pitäis vaan pystyä järjestämään aikaa siihen syömiselle töissä mutta helpommin sanottu kuin tehty, kun toimistossa pitäisi olla jatkuvasti joku palvelemassa asiakkaita.

Ruoan suhteen olisi paljon taas parannettavaa. Siis ihan ravinnollisesti kuin määrällisestikin. Jotenkin tuntuu että kun työpäivän jälkeen on nälkä niin on helppoa kaupasta hakea vaikka sitten se jätski ja syödä se kuin olis ehkä viisaampaa ottaa mukaan leipä ja syödä vaikka se ennen kotiinlähtöä. Huomasin tuossa kun maanantaina kävin kaupassa miten ihmismieli on omituinen. Siis työpäivän päätteeksi ajattelin käydä kaupassa nälkäisenä ja ilman suunnitelmallisuutta niin kassalla kun laitoin tavaroita hihnalle huomasin että eihän tässä ole mitään järkeä. Kärryssä oli maustettua rahkaa, viiliä, riisifruttia, sun muuta sellaista mitä ei tule ostettua ainakaan noin isoja määriä kun on järjestelmällisesti suunnitellut kaupassa käyntinsä. Siis aivan järetöntä. Täytyy vissiin oikeasti alkaa kulkemaan sen listan kanssa kaupassa ja välttää todella sitä nälkäsenä kauppaan menoa.

Sit jotain positiivista. Tai no positiivista ja positiivista mutta olen käynyt nyt parina iltana tuollaisella laihdu ilman nälkää kurssilla ja sieltä saanut ohjeita ruoan suhteen. Ainut mikä siinä mietityttää on se että se on karppi ruokaa ja siinä pitäisi syödä rasvoja enemmän kuin mitä nyt syö. Siis mitä jos mun kolestroli arvot nousee kattoon mitkä nyt kuitenkin on saatu pysymään hyvänä vaikka on se diabetes. Vielä en ole uskaltanut tosiaan aloittaa sitä elämäntapaa mutta voishan se olla hyvä aloittaa koska mitä kuunteli muita mitä ne on saanut parissa viikossa aikaiseksi voisi siivittää ja innoittaa muakin. Ja vois olla jotain konkreettista sitten seuraavalla diabeteshoitaja kerralla kertoa uudesta elämästä. Mutta ainakin vielä tosiaan syön sitä mitä sinne kaappiin tupsahtaa. Ruisleipää olen vähentänyt huomattavasti ja pitäisi vissiin lopettaa se kokonaan koska maha voi pikkuisen paremmin ilman leipää.

Mutta olipahan avautuminen ja kiva kun jaksatte lueskella kuulumisia :)