maanantai, 4. toukokuu 2020

4.5.2020

Kuukausi lomautusta takana ja täytyy sanoa, että toiset päivät ovat parempia kuin toiset. Toisinaan ruokailut menee hyvin ja toisinaan liikunnat ovat onnistuneet niinkuin on suunnitellut. Toisaalta yritän joka päivä parantaa jotain osa-aluetta ja sitä kautta sitten päästä eteenpäin. Joskus mietin vaan että olenko edes miettinyt sellaista todellista tavoitetta, jota kohden yrittäisin määrätietoisesti. Onko mun kaikki laihdutusprojektit epäonnistuneet siksi, ettei mulla ole tarkkaa suuntaa mitä tavoitella?

Yritin toissa sunnuntaina ottaa polkupyörää talvisäilöstä mutta kumit olivat talven aikana sitten menneet rikki. Näin ollen mun pyöräilykauden avaus jää vielä hetken päähän. Pyörä olisi kyllä tällä hetkellä valmiina uusilla renkailla,ettei tarviis muuta kuin hakea se anoppilasta. Hieman jännittää koska toi huimaus ei ole täysin mennyt vielä ohi ja yleensä kuin kuuma tulee alkaa huimata. Hitsi jos se alkaa huimata tuolla matkalla kuka siellä auttaa. Onneksi olen torstaina menossa lääkärille ja toivottavasti sieltä sai jotain uutta tietoa miksi huimaa ja miten saisi noita sokereita vielä alemmas. Tällä hetkellä meinaan sokeritkin ovat todella korkealla koko yön eikä päivisinkään päästä kamalan matalalle.

Ruoan suhteen on tullut porsasteltua kunnolla nyt vapun alla. Normaalista poiketen ollaan vedetty limukkaa ja sipsiä, jota ei todellakaan vedetä kuin juhlapäivinä. Seuraavan kerran varmaan juhannuksena tulee vedettyä kamalat överit herkkujen suhteen. Lisäksi ajateltiin nyt olla sunnuntaihin asti ilman herkkuja koska äitienpäivänä tulee kuitenkin sitten syötyä jotain makeaa ja reilusti. Täytyy taas äitienpäivän jälkeen miettiä mitä tehdään herkkujen suhteen.

Kesästä on taas tulossa haasteellinen koska opinnot taas jatkuvat ja tällä kertaa ne pitää saada loppuun. Ongelmaksi muodostuu se mistä sen hemmetin opinnäytetyön tekee. Ei mitään aihetta eikä ajatusta mitä sitä tekis. Tietysti nykyinen maailmantilanne antaa mahdollisuuden tehdä vaikka millaista opparia mutta aiheen pitäisi olla sellainen mielenkiintoinen mitä jaksaisi sitten painaa sen 4-5 kuukautta putkeen. No ehkä kaikesta selviää ja täytyy ottaa sellainen rennompia asenne noihin opintoihin yleensä. Harmi kun kirjastot on kiinni niin esim. kesän kursseille materiaalin saaminen saattaa vaikeutua.

Näihin ajatuksiin tänään ja eteenpäin.

maanantai, 6. huhtikuu 2020

6.4.20

Viikko kotosalla on mennyt yllättävän hyvin ja ei ainakaan vielä pahemmin ole seonnut neljän seinän sisällä. Vaikeinta on ollut kun on pitänyt heittääntyä täysin muiden palveltavaksi ja tää nyt vaan sellaisena varotoimena jos seviäis ilman tuota koronaa. On tullut huomattua, että onneksi on verkostoa ympärillä niin asiat onneksi hoituu vaikkei itse niihin kykenis/pystyis eli kiitos heille.

Lisäksi viikon aikana olen huomannut kuinka rajoittunutta oikeasti ruokavalio on ollut. Nyt "pystyy" syomään paljon enemmän sellaista mitä et söisi jos olisit töissä. Nyt on hyvä myös kokeilla sellaisia tuotteita jotka on tullut jätettyä pois esim. sen takia, että ne aiheuttaa vatsa-, ja ilmavaivoja ja tullut huomattua että edelleen samat tuotteet aiheuttavat kipua. Kuitenkin on tullut huomattua myös se miten olen turhaan vältellyt esim. kananmunien syöntiä mutta toivottavasti ne tulevat jatkossa jäämään ruokavalioon pysyvämmin. Olen täysin ihastunut kaurapuuroon johon tulee yksi appelssiini kaveriks. Ei tarvitse lisäillä suolaa tai sokeria vaan menee sellaisena ja on raikasta.

Liikunnan puolesta olen yrittänyt ylläpitää jonkunlaista liikuntaa eli olen käynyt kävelemässä kilometrin lenkkiä tuossa lähistöllä ja keppijumppaa kotosalla. Täytyy jossain vaiheessa ottaa myös kuvioihin mukaan burleski ja sillä kokeilla päivittää itsensä taas kuntoon. Mutta toisaalta en viitsisi kauheaa stressiä ottaa nyt mistään liikunnasta, syömisestä tai mistään muustakaan koska se yleensä pilaa kaiken halun pureutua ongelmiin joihin pitäisi puuttua tai joita pitäisi muuttaa.

Näillä ajatuksilla ensi viikkoa kohden.

maanantai, 30. maaliskuu 2020

30.03.20

Pitkästä aikaa pääsee ajatuksen kanssa kirjoittelemaan tänne. Syyskuusta asti tehnyt kaksvuoro työtä niinpä kaiken mahdollisen vapaa-aikansa on käyttänyt lähinnä palautuessa.

Tammikuun alusta tuli muutoksia esim. lääkitykseen ja sitä kautta elämä on ollut yhtä helvettiä. Päivittäin joutunut miettimään uskallanko mennä suihkuun, saunaa, töihin, kauppaan jne... Lääkeen sivuoireena on huimaus, josta olen kärsinyt todella pahana niinpä elämä on muuttunut täysin sen jälkeen. Olen yrittänyt lääkettä vaihtaa muutaman kerran mutta lääkäri on sitä mieltä, että huimaus on mainittu paketissa mutta ethän sä siitä voi kärsiä. Ja kyllä, näytän päälle päin todella siistiltä ja hyvinvoinvalta mutta päässä on sellainen hulina ettei mitään järkeä. Nyt kuitenkin (toivottavasti) lääkäri ottaa diabeteshoitajan kommentit/lausumat tosissaan ja lääkitystä tultaisiin vielä vaihtamaan.

Tämän hetkisen maailman tilanteen hallitessa myös omalle kohdalle tuli lomautus. Toisaalta nyt on taas mahdollisuus haastaa itsensä liikunnan ja etenkin sen syömisen suhteen. Tuntuu, että syöminen on riistäytynyt täysin kotioloissa ilman minkäänlaista päivittäistä rytmiä/rutiinia. Lisäksi liikunta on jäänyt kerran viikossa tanssi tuntiin, joista niistäkin olen joutunut luopumaan koronan takia. Onneksi tanssiopettaja on luova ja järjestää meille tunteja jatkossa netin välityksellä niin voi tälläinen riskiryhmään kuuluvakin päästä osalliseksi siitä. Toisaalta netti on pullollaan kaiken maailman eri tansseja mutta ne tuntuu välillä niin haasteellisilta ettei mitään järkeä. Kun koreografia on suht helpohko kaks vasenjalkainenkin pystyy siihen.

Näillä ajatuksilla kohti huhtikuuta ja pyöräily kautta.

perjantai, 30. elokuu 2019

30.8.19

Niin se vaan kirjoittelu on taas unohtunut, mutta elämä välillä vaatii keskittymistä elämään ei nettiin.

Olen käynyt huhtikuusta asti erilaisilla lääkäreillä ja hoitajilla ja olen saanut muutaman uuden diagnoosinkin tässä. Toukokuussa sain diagnoosin uniapnea ja heinäkuussa sain "puhkun", jotta saisin nukuttua paremmin. Täytyy kyllä sanoa, että näin ei aina ole ollut mutta kyllä puhku on elämään vaikuttanut positiivisesti, esim. aamupäänsäryt on jääneet melkein historiaan ja sellainen "aamu-usva" on vähentynyt paljolti.

Lääkäri on myös tutkinut tuota mun mahaa ja sen tuomia ongelmia mutta ainut mitä on osannut kertoa on se, että mulla on IBS eli toiminnallinen suolistovaiva. Toisaalta hyvä näin, että ei ole elimellistä vikaa niin pelkällä ruokavaliolla alan korjaamaan tilannetta.

Lisäksi sain heinäkuussa kuulla, että meidän alueella olisi mahdollista päästä liikuntalääketieteen poliklinikalle ja sinne hoitaja laittoi lähetteen ja ensimmäinen käynti on nyt viikon sisään. En oikein tiedä mitä täältä odottaa mutta jos siellä päästäis tän mun painon lisääntymisen alkulähteille ja siihen miksi en laihdu, olisin tyytyväinen. Nyt kun olen asiaa enemmän miettinyt, katsonut ja keskustellut perhee kesken niin ensimmäinen kirjaus pulskasta lapsesta on toisen vuoden lääkärin tarkastuksessa. Tämän jälkeen olen kuitenkin kävellyt koulumatkoja sekä vapaa-ajan matkoja, käynyt salilla, pitänyt ruokakuria, ollut erilaisissa lakoissa ja kielloissa mutta mikään ei ole vielä selventänyt sitä miksi olen aina ollut kaikista isoin lapsi.

Syksyllä tulen aloittamaan uuden työn joka on kaksvuorotyötä, niin tarvitsee alkaa miettimään ruokarytmejään uudelleen. Tarvitsee myös miettiä se, että mistä yö aikaan saisi terveellisempää ruokaa ettei pylly pääsis enempää leviämään kun autossa ei syödä :) Mutta kaikki asiat varmasti tulee selviämään sitten aikanaan ja kun pääsee kunnolla työhön kiinni. Opinnot jatkuvat vielä vuoden eli mennään niidenkin kanssa yliajalle. Voi tulla tiukka vuosi mutta yritetään selvitä taas hengissä.

perjantai, 25. tammikuu 2019

25.1.19

Juuh, parisen viikkoa on nyt sitten mennyt mutta juurikaan mitään ei ole tapahtunut ainkaan painon suhteen.

Viikolla 3 tuli liikuttua kolmena päivänä ja lauantaina tuli tehtyä todella rankka kotitreeni hyvä, että on palautunut ennen seuraavaa keskiviikkoa. Sunnuntaina tuli vielä käytyä kävelyllä tuolla kivassa pikku paukku pakkasessa. Ruokailut viikolla on menneet todella persiilleen ja herkkuja tullut syötyä lähes päivittäin. Nyt pitäis vaan niistä päästä eroon mutta taas helpommin sanottu kuin tehty. Sunnuntaina tuli kaupasta vielä ostettua kolme pakettia 10 € "tarjouksesta" jäätelöä pakkaseen mikä sitten huutelee tuolla mun nimeä.

Tällä viikolla sitten tuntuu, että päivät on enemmän kuin sekaisin. Tiistaina tuli käytyä rekry messuilla, jotka oli ainakin mulle itselle henkilökohtaiset todella pettymys. Tuntui, että kukaan ei oikein osaa sanoa mitään ja jos jotain kysy niin vastaus oli aikalailla, että katso netistä. Jep jep, sitähän mä olen koko ajan tehnyt eli en saanut mitään itselleni sieltä.

Olen yrittänyt nyt lisäillä ruokaan väriä mutta huomaan, että muutama väri siellä vaan yleensä on eli punainen, vaalean vihreä, oranssi ja keltainen. Muuten sitten ei tule syötyä värejä. Viinirypäleitä menisi paljon mutta onneks ovat niin kalliita, että niitä ei kehtaa ostaa. Herkkuja todella tulee syötyä lähes päivittäin ja suhteellisen paljon mutta uskon, että se johtuu tästä yksinäisyydestä ja tekemisen puutteesta. Opiskelut vie vielä aikaa mutta jotenkin silti päivästä suurinosa jää istumiseksi.

Paras onnistuminen vedenjuomisen kanssa on 20 päivää putkeen mutta nyt sekin meni sitten rikki eli pohjalta lähdetään korjaamaan tilannetta.

Paino on lisääntynyt viime viikkoon +100 grammaa eli sillai ollaa kuitenkin vielä ihan hyvällä tolalla. Ens viikolla pitää saada painokäyrä kääntymään alaspäin. Tiedän kuinka se pitäisi tehdä kun vaan saisi sen oikean fiiliksen taas päälle.