Tässä kun on muutamassa laihdutus ryhmässä mukana ollut niin ajatukset on kauhean ristiriitaiset. Toisaalta on hyväksynyt itsensä sen näköisenä mitä peilistä näkee mutta toisaalta taas haluaa olla laihempi. Ihmettelen vaan sitä että mistä tulee se ajatus että pitää kokeilla nälkä kuolemaa ja olla sellainen mallin mitoissa oleva tikku. Voiko telkkari, lehdet ja netti tehdä sen että oma ajatusmaailma muuttuu niin kauheasti? Miksi ei vaan voisi olla ja hyväksyä itseänsä tai jos haluaakin laihtua niin miksi sitä pitää samantien olla jonkun mallin kokoinen tai kisa kunnossa johonkin suomen isoimmat lihakset kisaan?

Ja toinen mitä olen kauheasti ihmetellyt, miten joku kukkakeppi (joka on varmaan koko ikänsä ollut kukkakeppi) niin alkaa antaa vinkkejä kuinka tulisi laihtua? Tai miten tulisi syödä? Jotenkin tuntuu että nää jotka ovat valmistuneet pt:ksi ovat saaneet ainoan pohjansa neuvoilleen on koulun penkki ja kirjat. Ei tietenkään pidä vähätellä ja onhan toiset pt:t tietysti varmasti harrastaneet ensin liikuntaa jonka jälkeen ovat huomanneet että voisivat tätä ilosanomaa myös levittää muille, mutta olisi kiva tietää miten moni pt on esim ensin laihtunut sen 30-40 kiloa ja sen jälkeen vasta alkaneet muokkaamaan omaa kroppaansa ja sitten vasta miettineet että tästähän voisi tehdä itsellensä uran. No joo meneepähän saivarteluksi mutta näitä ajatuksia vaan välillä tulee mieleen.

Miksi mä sitten laihdutan? No olen hyväksynyt peilikuvani kyllä joo mutta se ei vastaa sitä todellisuutta mitä ajattelen. Olen monta vuotta ajatellut että painan 90 kiloa (mikä on noin 30 kiloa liian vähän) mutta tässä tuli terveydelliset syyt sitten vastaan mitkä pakottaa vähän laihduttamaan. En kuitenkaan ole tämän painoisena valmis mihinkään lihavuusleikkaukseen, koska mielestäni kaikkia vaihtoehtoja ei ole vielä käyty läpi. Siis niinkuin edelliseen postaukseen laitoin että olen kokeillut kaikenlaisia diettejä, niin kuitenkin olen tainnut unohtaa sen tärkeimmän laihdutuksessa. Siis sen että sana dietti ei tarkoita sitä että että laihdut varmasti. Pitäisi muistaa syödä vaan terveellisesti, paljon kasviksia ja proteiinia ja muistaa juoda vettä. Tietysti taas helpommin sanottu kuin tehty, mutta eikös se ajatus ole tärkein?

Lopuksi harmittaa kun tuo keli meni tuollaiseksi liukkaaksi ja vetiseksi koska mun liikunnat on sitten liikuttu jos ei sitten jotain maata mullistavaa tapahdu muutaman päivän sisään. Tänne on kyllä luvattu tiistaille -25 pakkasta mutta heti seuraavalle päivälle jo melkein plussaa. Lisäksi mä olin jo ens viikolla menossa salille ja jumpalle kun ystävä eilen laittoi viestiä että ne alkaakin vasta viikolla kolme. No höh, mutta eiköhän tässä yksi viikko vielä mene sitten kotijumpalla ja kävelyllä (silloin kun sinne pääsee) ja sillä ruokavaliolla. Se kun tuntuu vielä olevan hukassa tai mietinnän alla mitä ensinnäkin ostais kaupasta kotiin ja mitä kivaa siitä sitten laittaisi ruoaksi. Täytyy vissiin mennä johonkin ruokasivustolle ja katsella sieltä ohjeita ja tehdä sitten ostoslistaa ja mennä kauppaan.