Pitkästä aikaa pääsee ajatuksen kanssa kirjoittelemaan tänne. Syyskuusta asti tehnyt kaksvuoro työtä niinpä kaiken mahdollisen vapaa-aikansa on käyttänyt lähinnä palautuessa.

Tammikuun alusta tuli muutoksia esim. lääkitykseen ja sitä kautta elämä on ollut yhtä helvettiä. Päivittäin joutunut miettimään uskallanko mennä suihkuun, saunaa, töihin, kauppaan jne... Lääkeen sivuoireena on huimaus, josta olen kärsinyt todella pahana niinpä elämä on muuttunut täysin sen jälkeen. Olen yrittänyt lääkettä vaihtaa muutaman kerran mutta lääkäri on sitä mieltä, että huimaus on mainittu paketissa mutta ethän sä siitä voi kärsiä. Ja kyllä, näytän päälle päin todella siistiltä ja hyvinvoinvalta mutta päässä on sellainen hulina ettei mitään järkeä. Nyt kuitenkin (toivottavasti) lääkäri ottaa diabeteshoitajan kommentit/lausumat tosissaan ja lääkitystä tultaisiin vielä vaihtamaan.

Tämän hetkisen maailman tilanteen hallitessa myös omalle kohdalle tuli lomautus. Toisaalta nyt on taas mahdollisuus haastaa itsensä liikunnan ja etenkin sen syömisen suhteen. Tuntuu, että syöminen on riistäytynyt täysin kotioloissa ilman minkäänlaista päivittäistä rytmiä/rutiinia. Lisäksi liikunta on jäänyt kerran viikossa tanssi tuntiin, joista niistäkin olen joutunut luopumaan koronan takia. Onneksi tanssiopettaja on luova ja järjestää meille tunteja jatkossa netin välityksellä niin voi tälläinen riskiryhmään kuuluvakin päästä osalliseksi siitä. Toisaalta netti on pullollaan kaiken maailman eri tansseja mutta ne tuntuu välillä niin haasteellisilta ettei mitään järkeä. Kun koreografia on suht helpohko kaks vasenjalkainenkin pystyy siihen.

Näillä ajatuksilla kohti huhtikuuta ja pyöräily kautta.